Kiitän!!

Kiitollisuudesta:

• Rakastan vierellä kulkevaa naista ja olen erittäinen kiitollinen meidän välisestä suhteesta!! 
• Olen kiitollinen asunnostamme!
• Olen kiitollinen verkkaisista aamuista mitä minulla on ollut!
• Olen kiitollinen lämpimästä suihkusta :)
• Olen kiitollinen kupillisesta kahvia ja aivan mahtavan makuisesta voisilmäpullasta torilla!!

Melko hempeetä, mutta samalla aika rohkeeta uskaltaa arvostaa oman elämänsä upeita asioita muutenkin kuin hiljaisesti. Liian usein jätämme huomioimatta nuo tärkeät "pienet" asiat, hetket tai teot. Keskitämme energiamme siihen, että joskus.. sitten kun.. ensiksi täytyy.. Vitut, sie saat olla just nyt onnellinen, ei sitten kun, milloin se muka on?

Sitten voidaan olla kateellisia toisten onnelle tai ajatella aidosti hymyilevien ihmisten olevan hulluja tai jotenkin pelottavia. Mitä helvettiä :D :D Onko se minulta pois jos naapurin Tuija on haaveillut onnesta ja on sen saavuttanut? Onko onnellisuutta olemassa vain rajattu määrä? No eikös silloin myös vihaa ja katkeruutta olisi olemassa rajattu määrä? Eikö sinua pelota se, että viha ja katkeruus loppuisikin yhtäkkiä? Hitto, joutusit tuntemaan vaikka onnellisuutta :) Onnea ei ole rajattu, eikä meidän tarvitse ansaita sitä, se on meille annettu pyyteetön lahja. Tarvitsee vain sallia se itselle.

Minulla on ollut välillä vaikeuksia ymmärtää huolehtimisen kulttuuria:

"Minua huolettaa ja surettaa tulevaisuus" 
"Voi voi miten kauheaa maailmalla tapahtuu, olen surullinen" 
"En minä voi sallia itselleni maallista vaurautta kun joillakin menee minua huonommin"

Sinänsä ei ole pahaa siinä, että huomioi myös muut ihmiset sekä ajattelee omaa tulevaisuutta. Mutta miksi ihmeessä se kääntyy niin kovin helposti huolehtimisen puolelle? Mitä hyötyä on tuntea negatiivisia fiiliksiä, miksi sen sijaan ei voisi ajatella seuraavasti:

"Huomenna, itseasiassa aivan kohta tai vaikka heti voi tapahtua jotain hyvää ja innostavaa" "Maailmalla tapahtuu surullisia asioita, toivon kovasti niiden asioiden ratkeavan ja toivon surun sijasta onnellisuutta" 
"Sallin itselleni maallisen vaurauden ja toivon sitä myös muille, sitä paitsi voin olla monella tapaa avuksi apua tarvitseville kun itselläni on yksi työkalu lisää, vauraus". 

Kuinka paljon me käytämmekin energiaa meidän elämisen todellisuutta kurjistaviin ajatuksiin. Sama määrä ja aika käytettynä onnellistamiseen, huh. Olisiko se liian hurjaa tuntea ahdistuksen sijasta onnea?