Matkalle :)

Jos otettaisi pois rajoitteet:

- Raha
- Aika
- Muitten mielipiteet
- Pelko

Mitä haluaisin tehdä?

Matkustaa!!

Kävellen, pyörällä, lentokoneella, autolla, junalla, bussilla, riksalla, songtaolla, kanootilla, lautalla.

Kaupungeissa, kyleillä, toreilla, viidakoissa, rannoilla, saarilla, vuorilla

Yksin, kaksin, kolmistaan, porukalla

Nyt, eilen ja huomenna

Milloin vain
ostaisin lipun
ympäri maailman
ikuisen

Filippiinit 2011, ihan ite otettu kuva :)

Kirjoitin tänään useamman tekstin. Jokainen käsitteli lopulta asioita jotka ovat melko selkeitä, omasta mielestä. Tai vähintään selkenivät kirjoittaessa.

1. Terroristi vai vapaustaistelija? Määrääkö voittaja termin?

2. Rakkauden eri määreet

3. Ismit, uskonnot ja tiede

4. Pylly ja tissit


Lyhyesti: 

Laajoja asioita joihin voi hukkua/sukeltaa tai helposti itselle rajattuja mielipiteitä/uskomuksia. Mielipiteistä ja uskomuksista keskustelu voi joskus olla todella hedelmällistä. Usein siinä myös pilataan oma hyvä mieli ja tukkanuottaset alkavat elämään yhä useammin. Miettikää vaan ihan ite noita asioita, iteksenne päissänne.

Peace and Love (titties and beer)

Namaste!!

Fiktiivisestä hahmosta kierroksia

Kirjoitan välillä Tohtori Turmion seikkailuista. Miekkaa, magiaa olutta, nanobotteja, kauniita naisia, poksahtelevia sieluja ja mahavaivoja. Tälle iltaa aloin kirjoittaa auki Turmion sisintä, lyyristä miestä jonka herkkyys on tasapainossa jäntevästi lihaksikkaan kropan kanssa.   

Turmio on naisten mies, olen sille jollain tapaa kateellinen. Sillä on vatsalihakset ja käsissään iltaisin neljät tai kuudet tissit. Kaupungin, maakunnan kauneimmat naiset kuiskivat hänestä salaisesti päiväunelmoissaan. Siinä vasta mies, Turmio. Naisten mies. Vittu.Niinpä kurjistan pääosani urhoa. Teen siitä ilkeän juopon johon kaikki tissien (ah, niin ihanien, terhakkaiden, lämpimän pehmeiden) kantajat lankeavat. Juopolla ei seiso, sen energia on mennyt monstereiden teilaamiseen ja luonteena kun on vielä ”rankka duuni, rankat huvit”. Niinpä Turmio onkin melko usein kunnon tuuboissaan ennen kuin naisen sänkyyn asti saa. Joskus, hyvinä ja harvoina päivinä, sankari saa pimppiä ihan loppuun asti, mutta naisen mielestä epäonnistuu aktissa surkeasti. 

Mitäs sillä väliä mitä se muija aattelee. Laitan sankarin saamaan sitten lisää, naisten mielestä epäonnistunutta seksiä. Mikäs niitä muijia nyt oikein vaivaa. Ei vaan aina voi onnistua, varsinkin jos selkään koskee tai mielessä pyörii tunti sitten viipaloidun kaverin sisälmykset. Onko niitten naisten aina pakko olla niin helvetin vaativia. Antakaa nyt sille ja olkaa onnellisia kun oon Turmiolle kirjottanu ihan kivan kokosen (sopivan, eli ison, ette te oikeasti niistä pienistä tykkää, ootte kyllä ihan tuollasia) peniksen. Vai luuletteko te kykenevänne kesyttämään pääosan urhon, niinkö? Ei nyt oikeasti, naiset. Miten te aina luulette voivanne muuttaa toisen ihmisen luonnetta, tämä häiskä tykkää tapella, tappaa, ryypätä, rellestää ja saada naista, irtonaista!! 

Ja nyt aattelette saavanne tuosta miehestä itsellenne jonkun herkän ja runollisen maanviljelijän tai ohjelmoijan. Sellanenko joka kyhnöttää illat yhdessä sohvalla tarjoillen väliä viiniä tai kenties jotain helvetin kevyt vissyä? Puhuu intellektuellisesti maailmanrauhasta, akupunktioista, joogasta ja sinun työpaikan mahtavan mielikuvituksellisesta Arto-Eemelistä. Siitä joka on vaan ihan hyvä kaveri, joka kuuntelee ja osaa sanoa oikeita asioita; -”Ymmärrän, minulta kuoli lapsena toinen puoli aivoista, tytär, mummi ja koira rakastu naapurin lampaaseen, minä ymmärrän mitä sinä olet kokemassa, anna kun kosketan hellästi tissiä”. Just, voi vitun Arto-Eemeli. Tukehtukoon siihen hipsterihelvetinkaulaliinaansa. 

Turmio ottaa naisen hellästi käsivarsilleen, törkkää hänet majatalon pienen huoneen puiselle penkille istumaan ja avaa oven. Tilaa parit isot tuopit, lyö nyrkillä pöytään ja kiroaa kumean miehisellä äänellään, kovaa. Vaatii trubaduuria laulamaan Mokoma - Nujerra Ihminen. Kaivaa miekan tupestaan, ryntää pimeään yöhön mureasti ärähdellen ja taltuttaa isoimman, ilkeimmän ja vaarallisimman lettipäisen hipsterimöllyäisen mitä maa päällää kantaa. Turmio on mies, Miehinen, kumealla äänellä ja väkevillä käsivarsilla varustettu kolmen päivän sängen kasvattanut Mies. Vavahtakaa naiset.  

Ajatusvirran eskaloitumista iltapäivällä

On himpun hankalaa tutkia omia halujaan. Mitä minä ihan aikuisten oikeasti haluan? Tänään aamulla sängyssä herättyäni näitä tunnustelin ja ihmettelin. Halusin löytää vastauksia! Hah, tässäpä tuli heti ensimmäinen haluamiseni esille!! Haluan siis selvittää, tietää mitä minä haluan. Eli haluni tuntea itseni on kaiken perusta. Halu tuntea itseni siten, että mitä olen ja miksi haluan tulla. Haluan olla vapaa ikeestä, kahleista, rahasta, tästä tämän maailman rajoitteista jotka ovat tekemällä tehtyjä. Muka vain osa maailmaa saisi olla tietyn ihmisjoukon osa sen kokemuspiiriä. Mitä helvettiä me odotamme, miksi me annamme meitä alistaa, orjuuttaa ja kiduttaa!! Mikä meitä oikein vaivaa, miksi me ei herätä, miksi me ei nousta unestamme ja edes koiteta ymmärtää tämän maailman kauneutta. Mitä me teemme kaikella näillä sodilla, kurjistamisilla, erotteluilla ja eristämisillä!! En vittu jaksa ymmärtää. HERÄTKÄÄ IHMISET RAKKAAT!!!! Sallikaa kauneus, hyvyys, veljeys, rajat ylittävä rakkaus. Unohtakaa eriarvoisuus, kurjistaminen, kapitalismistä syntyvä itsekkyys. Ravistelkaa itsenne hereille!!! Havahtukaa!!

Tämä väkevä, voimaannuttava tunne, elämälle, olla ELOSSA!! Tämän takia me olemme täällä, tunteet, ah niin ihanat ja voimalliset. Päällimmäisenä ja pohjimmaisena rakkaus, sen ei tarvitse olla pelkästään sitä vaaleanpunaista, herttaisia sydämiä täynnä olevaa kimalletta. Se voilla olla todella vahva tunne omasta olemisesta, yhteydestä, ykseydestä. Kaiken pohjimmaisesta rakkaudesta olla itse, ykseys, tuntea se joka solulla, kaikkialla!!!!

Ole väkevä elämässä, tunne ne kylmät väreet pitkin selkää. Anna itkun ja naurun pursuta, tunne se virta, voima, energia. Ole, elä, tunne ja anna muiden elää!! Rakasta, muutenkin kuin pinkisti sydämillä, rakasta voimakkaasti käsivarsillasi, teoillasi ja kunnioituksella elämää kohtaan. Sinä olet, minä olen, me olemme, he ovat, yhdessä olemme rajoittamattomia, rajaton. Et voi vähetä antamalla, et voi vähetä lempeydellä, et voi vähetä rakastamalla. Voit tukahduttaa ottamalla, voit tukahduttaa riistämällä, voit tukahduttaa vihaamalla. Minä en vähene, en suostu tukehtumaan. Koettakaa, altistakaa itsenne väkevyydelle ilman riistoa toiselta.  

Vuodatus ylemmälle maalliselle mahdille

Pengoin viime vuoden kirjoituksia. 22.12.2013

Minä olen täällä. Onko sille syytä, tarvitseeko minun se perustella teille? Kuka täällä määrää onneni mitan? Onko se raha, tee-hetki, onnistuminen epäonnistumisen jälkeen. Asettaako joku minulle tavoitteeni, osaanko itse ajatella?

Minä menen, minä tulen, minä olen. Ette voi kahlita minua, en sitä teille suo. Kukaan teistä ei ole sen arvoinen, kellään teistä ei ole oikeutta minuun. Te olette luoneet omat sääntönne, oletatte minun niitä sokeasti noudattavan. Ilman epäilyksiä, ilman omia mielipiteitä. Olette luoneet uskonnon, vaikka ette sitä sillä nimellä halua kutsuttavan. Järjestelmä jota ylläpidätte niin kiihkeästi, monistaa itse itseään ihmisten kesken, projektoi silmiemme eteen vahvan illuusion. Suurin osa meistä ei edes tiedä elävänsä lampaana, teidän tarvitsemana karjana. Olemme nukahtaneet, unohtaneet ja laiskistuneet. Tarjoamanne elämä on helppoa, muttei liian yksinkertaista. Se on jopa omalla sairaalla tavallaan nerokas. Mutta kestämään se ei tule, ei ikuisuutta. Osa meistä, minä, alamme herätä. Vielä unisina, ihmettelevinä ja epäuskoisina. Me heräämme, nousemme ja alamme ymmärtää, nähdä.

Minä haluan vapaaksi. Haluan maailman eläväksi, hetkeni väreiksi ja tuoksuiksi. Ravistan itseäni, kompuroin, hieron silmiäni ja haluan kuulla. Haluan nähdä. Haluan maistaa. Haluan tuntea. Haluan jakaa. Haluan olla. Jättäkää te muut minut ja meidät rauhaan. Pitäkää oma mustan harmaa maailmanne, pitäkää omat ajatuksenne ja uskonne. Miksi teille on annettu niin suuri valta suruun, itkuun ja toisten sielujen kuritukseen? Miten me olemme voineet sallia sen..  

Osia itsekkyydestä

Itsekkyys terminä nykyihmiselle on melko negatiivinen. Yleistettynä siis. Siitä on tullut rajoittunut käsite, haalimisen symboli. Itsekäs ihminen ei ajattele muita? Itsekäs ihminen ei rakasta muita? Itsekäs ihminen ei auta muita? Itsekäs ihminen kerryttää kaiken itselleen, kerää ja haalia, riistää ja kaapii, pysäyttää virran (virta kuvastaa tässä veden virran pysäyttävää patoa). Itsekäs ihminen haluaa hyötyä muista, hänestä ei ole muille hyötyä, ehkä hyvin harvoille. Tämä taitaa olla nykyinen käsitys itsekkyydestä, tai ainakin minulle tulee nämä asiat mieleen.

Epäitsekkyys, jalo piirre, jalo luonne. Antamisen ja jakamisen symboli. Auttamisen, ehdoitta rakastamisen ja joissain määrin hupsuna pidetyn ihmisen määritelmä.

Koitetaanko muuttaa itsekkyydestä tulevaa negaatiota positiivisemmaksi? Esimerkkinä helppo kuvaus omasta teosta (tai oikeastaan sarjasta tekoja):

Ostin joskus itselleni luonto-oppaan, ajattelin itseäni ja sitä mitä voisin siitä teoksesta oppia. Luin, opiskelin ja jossain vaiheessa jätin kirjan lopulta huomiotta. Olin imenyt siitä itseeni mitä halusin. Aika itsekästä, eikö totta? Teos osaltaan auttoi minua opinnoissani, opintojen jälkeisissä työtehtävissä ja jollain muotoa myös pätemisen tarpeessa :D Kuinka ihanaa onkin päästä pätemään jollain pienellä knoppitiedolla oikeassa paikassa, aivan mahtavaa!! Itsekästä, eikä totta?

Tänään kävin viemässä tuon n. 11 vuotta sitten ostetun teoksen kirjaston vaihtokirjojen hyllyyn. Kului 5min ja se oli löytänyt uuden kodin. Minulle tuli hyvä mieli, voisin kuvailla tuota tilaa onnellisuuden ja kiitollisuuden sekamelskaksi. Olin saanut kirjasta tarvisemani tiedot ja se oli auttanut minua oppimaan, nyt se voisi palvella jotain toista henkilöä. Kirja toi vielä siitä luovuttuanikin hienoja fiiliksiä minulle, itsekästä eikö? :D

Olen todella itsekäs, minusta on ollut hienoa käyttää tuota kirjaa itseni sivistämiseen. Minusta on ollut vielä hienompaa päästä käyttämään siitä ammennettua tietoa oppaan töissäni. Tiedon jakaminen on tuonut minulle iloa, olen tuntenut itseni onnelliseksi. Ja vielä tämä kiitollisuuden tunne tähän kaiken päälle kun olen laittanut kirjan kiertoon. Hitto miten paljon tuo teos on minulle hyvää mieltä tuottanut, aatelkaa, minulle, itselleni!! Eikä taida tämän lajin itsekkyys olla muilta pois?

Antakaa ja olkaa itsekkäästi onnellisia!!!