Pengoin viime vuoden kirjoituksia. 22.12.2013
Minä olen täällä. Onko sille syytä,
tarvitseeko minun se perustella teille? Kuka täällä määrää
onneni mitan? Onko se raha, tee-hetki, onnistuminen epäonnistumisen
jälkeen. Asettaako joku minulle tavoitteeni, osaanko itse ajatella?
Minä menen, minä tulen, minä olen.
Ette voi kahlita minua, en sitä teille suo. Kukaan teistä ei ole
sen arvoinen, kellään teistä ei ole oikeutta minuun. Te olette
luoneet omat sääntönne, oletatte minun niitä sokeasti
noudattavan. Ilman epäilyksiä, ilman omia mielipiteitä. Olette
luoneet uskonnon, vaikka ette sitä sillä nimellä halua
kutsuttavan. Järjestelmä jota ylläpidätte niin kiihkeästi,
monistaa itse itseään ihmisten kesken, projektoi silmiemme eteen
vahvan illuusion. Suurin osa meistä ei edes tiedä elävänsä
lampaana, teidän tarvitsemana karjana. Olemme nukahtaneet,
unohtaneet ja laiskistuneet. Tarjoamanne elämä on helppoa, muttei
liian yksinkertaista. Se on jopa omalla sairaalla tavallaan nerokas.
Mutta kestämään se ei tule, ei ikuisuutta. Osa meistä, minä,
alamme herätä. Vielä unisina, ihmettelevinä ja epäuskoisina. Me
heräämme, nousemme ja alamme ymmärtää, nähdä.
Minä haluan vapaaksi. Haluan maailman
eläväksi, hetkeni väreiksi ja tuoksuiksi. Ravistan itseäni,
kompuroin, hieron silmiäni ja haluan kuulla. Haluan nähdä. Haluan
maistaa. Haluan tuntea. Haluan jakaa. Haluan olla. Jättäkää te
muut minut ja meidät rauhaan. Pitäkää oma mustan harmaa
maailmanne, pitäkää omat ajatuksenne ja uskonne. Miksi teille on
annettu niin suuri valta suruun, itkuun ja toisten sielujen
kuritukseen? Miten me olemme voineet sallia sen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti