Fiktiivisestä hahmosta kierroksia

Kirjoitan välillä Tohtori Turmion seikkailuista. Miekkaa, magiaa olutta, nanobotteja, kauniita naisia, poksahtelevia sieluja ja mahavaivoja. Tälle iltaa aloin kirjoittaa auki Turmion sisintä, lyyristä miestä jonka herkkyys on tasapainossa jäntevästi lihaksikkaan kropan kanssa.   

Turmio on naisten mies, olen sille jollain tapaa kateellinen. Sillä on vatsalihakset ja käsissään iltaisin neljät tai kuudet tissit. Kaupungin, maakunnan kauneimmat naiset kuiskivat hänestä salaisesti päiväunelmoissaan. Siinä vasta mies, Turmio. Naisten mies. Vittu.Niinpä kurjistan pääosani urhoa. Teen siitä ilkeän juopon johon kaikki tissien (ah, niin ihanien, terhakkaiden, lämpimän pehmeiden) kantajat lankeavat. Juopolla ei seiso, sen energia on mennyt monstereiden teilaamiseen ja luonteena kun on vielä ”rankka duuni, rankat huvit”. Niinpä Turmio onkin melko usein kunnon tuuboissaan ennen kuin naisen sänkyyn asti saa. Joskus, hyvinä ja harvoina päivinä, sankari saa pimppiä ihan loppuun asti, mutta naisen mielestä epäonnistuu aktissa surkeasti. 

Mitäs sillä väliä mitä se muija aattelee. Laitan sankarin saamaan sitten lisää, naisten mielestä epäonnistunutta seksiä. Mikäs niitä muijia nyt oikein vaivaa. Ei vaan aina voi onnistua, varsinkin jos selkään koskee tai mielessä pyörii tunti sitten viipaloidun kaverin sisälmykset. Onko niitten naisten aina pakko olla niin helvetin vaativia. Antakaa nyt sille ja olkaa onnellisia kun oon Turmiolle kirjottanu ihan kivan kokosen (sopivan, eli ison, ette te oikeasti niistä pienistä tykkää, ootte kyllä ihan tuollasia) peniksen. Vai luuletteko te kykenevänne kesyttämään pääosan urhon, niinkö? Ei nyt oikeasti, naiset. Miten te aina luulette voivanne muuttaa toisen ihmisen luonnetta, tämä häiskä tykkää tapella, tappaa, ryypätä, rellestää ja saada naista, irtonaista!! 

Ja nyt aattelette saavanne tuosta miehestä itsellenne jonkun herkän ja runollisen maanviljelijän tai ohjelmoijan. Sellanenko joka kyhnöttää illat yhdessä sohvalla tarjoillen väliä viiniä tai kenties jotain helvetin kevyt vissyä? Puhuu intellektuellisesti maailmanrauhasta, akupunktioista, joogasta ja sinun työpaikan mahtavan mielikuvituksellisesta Arto-Eemelistä. Siitä joka on vaan ihan hyvä kaveri, joka kuuntelee ja osaa sanoa oikeita asioita; -”Ymmärrän, minulta kuoli lapsena toinen puoli aivoista, tytär, mummi ja koira rakastu naapurin lampaaseen, minä ymmärrän mitä sinä olet kokemassa, anna kun kosketan hellästi tissiä”. Just, voi vitun Arto-Eemeli. Tukehtukoon siihen hipsterihelvetinkaulaliinaansa. 

Turmio ottaa naisen hellästi käsivarsilleen, törkkää hänet majatalon pienen huoneen puiselle penkille istumaan ja avaa oven. Tilaa parit isot tuopit, lyö nyrkillä pöytään ja kiroaa kumean miehisellä äänellään, kovaa. Vaatii trubaduuria laulamaan Mokoma - Nujerra Ihminen. Kaivaa miekan tupestaan, ryntää pimeään yöhön mureasti ärähdellen ja taltuttaa isoimman, ilkeimmän ja vaarallisimman lettipäisen hipsterimöllyäisen mitä maa päällää kantaa. Turmio on mies, Miehinen, kumealla äänellä ja väkevillä käsivarsilla varustettu kolmen päivän sängen kasvattanut Mies. Vavahtakaa naiset.