Elämä täällä päättyy, se tapahtuu meille jokaiselle, jossain vaiheessa. Harvat meistä tietävät omat päivät, harvat meistä tietävät läheistemme päivät. Itse en haluaa tietää, haluan oppia elämään ilman pakollista pelkoa jonkin lopusta, haluan oppia nauttimaan elämästä ilman kiirettä, ilman ennalta ilmoitettua tarkkaa deadlineä.
Kuolema tuo yleensä surun tunteen, vahvan, ihmisen lävistävän lohkareen.
Mutta miksi olla surullinen kuolemasta? Mitä kuolemassa surraan? Itketäänkö poistuneen vuoksi vai itsemme? Tiedätkö varmasti mitä kuoleman jälkeen on, vai onko mitään?
Jos uskot taivaaseen ja poistunut on ollut hyvä ihminen, oletko surullinen hänen vuoksi paremmista mestoista? Jos uskot taivaaseen ja helvettiin, niin suretko helvettiin joutunutta? Eikös se helvettiin joutunut ole tehnyt jotain todella pahaa elämässään?
Jos uskot, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, suretko ilmaan haihtuneen puolesta, joka ei ole enää olemassa. Hänhän ei voi tuntea enää mitään. Hän on hävinnyt. Voiko surra jotain sellaista mikä ei voi tuntea mitään?
Jos uskot elämän kiertokulkuun, jälleensyntymiseen, valoon ja rakkauteen, oletko surullinen hänen puolesta joka jatkoi matkaansa? Oletko surullinen jatkuvuudesta?
Itse suren, koska on ikävä. Ikävä ihmistä. Pidän itseäni onnekkaana, sainhan tuntea poistuneen henkilön. Olen onnekas ja onnellinen kun sain jakaa osan elämääni hänen kanssaan. Hymyilen ja nauran yhteisille muistoille, hetkille joina pystyi aina olemaan oma itsensä. Hetkille, jotka eivät ikinä poista poistunutta sydämestäni. En sure serkku rakas puolestasi, enkä sure mustalla, raskaalla tavalla. Suren iloisesti, keltaisesti, nostan elämän maljan puolestasi ja muistollesi, kumarran maalliselle elollesi ja toivotan erittäin upeaa matkaa :) Kiitos ja syvä kumarrus, uskalsit olla mitä olit!! Pikku-Ville :)
Kuolleen sureminen on itsekästä. Erittäin terveellä tavalla.
P.s Tavataan taas serkkusein, meiltä jäi hetkiä kesken, olet myös ahvenia velkaa :)
Uskon taivaaseen ja helvettiin, mutta ennen kaikkea uskon Jeesukseen. Uskon raamatun ilmoitukseen siitä, että yksikään omaan hyvyyteensä luottava ihminen ei pääse taivaaseen. Mutta Jumala ei halua kenenkään joutuvan helvettiin vaan hän lähetti Jeesuksen kuolemaan sovitusuhrina, jotta ihmiset voisivat uskon lahjan vastaanottamalla saada syntinsä anteeksi, elää hänen yhteydessään ja välttää ansaitsemansa tuomion.
VastaaPoista"Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" Kirje roomalaisille 3:22-23
"Tuomas sanoi hänelle: ´´Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?`` Jeesus vastasi: ``Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:5-6