Elämä on ollut ajelehtemista. Koitin ottaa siitä kiinni ja tehdä siitä tavoitteellista. Tuli stressi, ahdistus ja pakokauhu. Hyi.
Ajelehdin, hymyilen, irvistän ja itken (ilosta tai surusta).
Nautin. Pelkään ja rakastan matkaa pois pelosta :)
Ai mikä on elämän tarkoitus;
oppia olemaan sinut itselle (ja keksiä hyvät työvuorot).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti